Tsunamin jälkimainingeista Suomen metsiin

Jokainen urapolku on yksilöllinen. Harvoin sattuu kohdalle niin erityislaatuista tarinaa kuin mitä  myyntijohtajallamme Shun Katolla on kerrottavanaan. Shun vastaa Jujolla myynnin kehityksestä yhdessä myyntiosaston kanssa. “Komennukseni Jujolla on ensimmäinen ulkomaankomennukseni. Ennen Jujoa työskentelin sen emoyhtiö Nippon Paper Industriesin (NPI) tukkumyyntiosastolla Tokion toimistolla”, Shun kertoo. 

Shun aloitti uransa NPI:n tuotannonsuunnitteluosastolla Tokiossa. Hän pääsi työskentelemään NPI:lle vuonna 2002, jolloin hän oli juuri valmistunut kauppatieteiden maisteriksi Yokohaman kaupungin yliopistosta. ”Valitsin NPI:n työnantajaksi, koska halusin tehdä töitä vastuulliselle yritykselle, joka kantaa vastuunsa myös ympäristöstä”, Shun jatkaa. Vuonna 2006 Shun eteni työssään julkaisutuotteiden myyntiosastolle Tokioon.

Kristallinkirkkaat muistot

“Työskentelin julkaisutuotteiden myyntiosastolla ja olin vastuussa kirjoihin, sarjakuviin ja aikakausilehtiin käytettävän paperin myynnistä. Näiden julkaisutuotteiden paperista 50 % valmistettiin tuolloin NPI:n omistamalla tehtaalla, joka sijaitsi Ishinomakin kaupungissa”, Shun kertoo. Hän oli työskennellyt kirjapainotuotteiden myynnin parissa viisi vuotta, kun vuonna 2011 tapahtui jotain odottamatonta.  “Muistan vieläkin sen päivän kuin eilisen. Oli perjantai 11. maaliskuuta 2011. Olimme käyneet aamulla asiakkaani kanssa Tokion lahdella katsomassa rahtialauksia, jotka kuljettavat paperia Yhdysvaltojen ja Japanin välillä. Kun palasin toimistolle iltapäivällä, maa järisi”, Shun muistelee. Päivä mullisti Shunin ja monen muun elämän.

Maanjäristyksen keskus oli Koillis-Japanissa, missä useimmat Japanin maanjäristyksistä tapahtuvat. Maanjäristys oli todella voimakas, ja se tapahtui merenpinnan alapuolella. Järistyksen jälkeen, puoli kolmen ja puoli neljän välillä paikallista aikaa, massiiviset tsunamiaallot iskivät rannikolle, missä myös Ishinomakin tehdas sijaitsi. “Se iltapäivä tuntui ikuisuudelta. Järistykset jatkuivat ja jatkuivat, ja toimistorakennuksemme keinui puolelta toiselle. Sieltä poistuminen oli mahdotonta. Kaikki tietoliikenneyhteydet olivat poikki ja liikenne pysähdyksissä, joten päätin muiden työntekijöidemme tavoin jäädä yöksi toimistollemme”, Shun kertoo.

Nopeaa päätöksentekoa

“Aluksi luulin, että maanjäristys pysäyttäisi Ishinomakin tehtaan toiminnan viikoksi, korkeintaan kuukaudeksi. Televisiouutisissa ei mainittu Ishinomakia, vaan näytettiin videoita muista rannikon kaupungeista, joihin tsunamiaallot olivat iskeneet. Siksi olin optimistinen ja ajattelin, että ehkä Ishinomaki oli säästynyt tuhoilta. Tietoliikenneyhteydet Ishinomakiin olivat poikki koko perjantain. Päätimme pitää seuraavana päivänä hätäkokouksen siitä, miten turvata paperintuotanto, mikäli Ishinomakin tehdas olisi kokenut vaurioita. Lauantaina kokouksen alettua saimme ensimmäiset kuvat Ishinomakista. Se oli shokki. Emme meinanneet tunnistaa kuvista tehtaamme pääporttia, jonka ympärillä lainehti mutaista vettä. Vedessä kellui rakennusten palasia ja autoja”, Shun kertoo.

“Kun ymmärsimme, että Ishinomaki oli kokenut vakavia vaurioita, oli ainoa mahdollisuutemme kohdata tosiasiat ja etsiä toinen tehdas, joka voisi korvata Ishinomakin tuotannon. Olin onneksi työskennellyt jo pitkään julkaisukäyttöön tehtyjen paperilajien kanssa, joten muistin reseptiikan ulkoa. Lisäksi osasin selittää, mitkä ominaisuudet olivat tärkeimpiä asiakkaillemme. Löysin pian ehdokkaan, joka voisi valmistaa meille räätälöitynä tarvitsemaamme paperilajia. Järistystä seuraavana maanantaina sovimme tämän NPI:n Fujin tehtaan kanssa, että he alkaisivat valmistaa tarvitsemaamme paperia. Seuraavana perjantaina tuotanto olikin jo käynnissä. Tuotannon ripeässä uudelleenkäynnistämisessä auttoivat nopea päätöksenteko sekä tietenkin japanilaisten julkaisijoiden joustavuus hyväksyä hieman erilaista paperia tuona haastavana ajanjaksona”, Shun kertoo.

Jäähyväiset Tokiolle

Ishinomakin tehtaan tuotanto käynnistettiin uudelleen elokuussa 2012. Lokakuussa 2012 Shun siirtyi Ishinomakin tehtaalle ja työskenteli siellä sekä logistiikan projekteissa että vierasvastaavan tehtävissä. “Tuntui vaikealta muuttaa Ishinomakiin, koska ajatus siellä asumisesta maanjäristyksen jälkeen oli pelottavaa. Tuo aika osoittautui kuitenkin yhdeksi urani antoisimmista ajanjaksoista, sillä kaikki olivat erittäin yhteistyöhaluisia ja oli jännittävää päästä jälleen kehittämään uusia tuotteita yhdessä”, Shun kertoo.

”Muistan ensimmäisen päivän erittäin hyvin. Minun täytyi mennä bussilla viimeiset 50 kilometriä päästäkseni Ishinomakiin. Alkumatkan aikana en nähnyt tsunamin runtelemaa rannikkoaluetta, koska tie kulki sisämaassa. Viimeisten kilometrien matkalla tie kuitenkin myötäili rannikkoa, ja maisema muuttui tyystin. Kaikki oli harmaata. Taloista oli jäljellä vain rauniot tai ensimmäinen kerros. Roskakasoja ja jätettä oli joka paikassa. Koko kaupunki oli edelleen niin tomuinen, että en nähnyt sataa metriä kauemmaksi”, Shun kuvailee.

Shunin päätehtävinä Ishinomakin tehtaalla oli palauttaa logistiikka- ja kuljetusjärjestelmät vastaamaan tuotannon volyymeja sekä elvyttää käytössä ollut konttien rahtijärjestelmä. ”Meillä oli tiukkoja neuvotteluja kansallisen rautatielaitoksen kanssa, jotta saimme tarvittavat muutokset rautatiejärjestelmään”, Shun kertoo. Projekti kuitenkin onnistui, ja helmikuuhun 2013 mennessä konttien rahtijärjestelmä oli palautettu toimintaan.

Logistiikkaprojektin ohella Shun isännöi vierailijoita Ishinomakissa. ”Vastoin odotuksiamme vierailijamäärät kasvoivat järistyksen jälkeen. Asiakkaat ja sidosryhmät olivat kiinnostuneita näkemään paikan ja kuulemaan tarinoita. Yritin ehtiä ottaa vastaan mahdollisimman paljon vieraita kertoakseni heille kaupunkia tuhonneesta järistyksestä. Vierailijoita oli Aasiasta, Pohjois-Amerikasta ja Oseaniasta. Työskentelin Ishinomakissa kolme vuotta, ja sinä aikana siellä vieraili noin 500 kävijää”, Shun jatkaa.

Ura suomalaisessa paperiteollisuudessa

Japanissa on yleistä, että samalla työnantajalla tehdään pitkä työura. ”Olen ollut onnekas päästessäni osaksi sellaista yritystä kuin NPI, joka tarjoaa niin monipuolisia mahdollisuuksia kehittää työuraani. Uratarinani viimeisin käänne tapahtui toukokuussa 2017, kun sain komennuksen NPI:n tytäryhtiölle Jujolle Suomeen. Aluksi oli vaikeaa sopeutua, koska kaikki oli erilaista kuin Japanissa. Jujon tehdas sijaitsee Kauttualla, ja se on melko erilainen paikka kuin Tokio”, Shun nauraa. ”Mutta täällä elämänrytmi on paljon rauhallisempi kuin Japanissa ja luonto on todella kaunis. Itse olen sitä mieltä, että tärkein asia ulkomaan komennuksilla ollessa on rakastava perhe, jolta saa tukea”, Shun jatkaa.

”Lämpöherkkien papereiden markkinat kasvavat, mutta olemme innokkaita kehittämään uusia tuotteita ja jopa löytämään uusia markkinoita pitääksemme Jujon kannattavana ja kilpailukykyisenä myös tulevaisuudessa. Olen luottavainen sen suhteen, että paperi säilyy materiaalina muodossa tai toisessa myös tulevaisuudessa”, Shun sanoo. Hän näkee Jujon vahvuutena nopean päätöksenteon ja vahvan kehitystyön. ”Olen joutunut urallani kohtaamaan epätavallisen ahdingon. Tärkein oppimani asia on, että yksi ihminen ei voi tehdä kovin paljon, mutta joukko saman tavoitteen jakavia ihmisiä pystyy ihmeisiin.  Toivonkin, että lyhyen komennukseni aikana täällä Suomessa voimme yhdessä henkilöstön kanssa luoda vahvan tulevaisuuden Jujolle”, Shun sanoo hymy kasvoillaan.

 

”Elämänrytmi täällä on paljon rauhallisempi kuin Japanissa ja luonto on todella kaunis”, Shun kertoo.